Olen sydämeltäni sveitsiläinen vaikka olen syntynyt Suomessa."
Anne Berner, joka ei ole koskaan asunut Sveitsissä ja on Sveitsissä tunnettu vain oheisesta lehtiartikkelista, kertoo Suomeen tulevan kantoni-systeemi hänen suomalaispoliitikoille selostamallaan mallilla:
Sveitsissä verotus on kolmitasoista: kunta, kantoni ja valtio. Itsehallintoalueet keräävät suurimman osan veroista, ja kirstun koko ja tehtävät ovat sitä luokkaa, ettei sen hallinnointi onnistu kuin pienimmissä kantoneissa kantoninhallituksessa osa-aikaisena. Liittovaltion ministeriltä muut luottamustoimet ovat kiellettyjä.
Verorasitus kuten sairausvakuutuskin vaihtelee suuresti kantoneittain. Kansalaisten yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet valtioskaalassa eivät kuulu itsehallintoalueiden systeemiin, sen sveitsiläiset vielä hyväksyvät, mutta nyt mitta on täyttymässä terveydenhuollon ja vanhushoivan kustannusten suhteen.
HUIMAT ITSEHALLINNON HENKILÖSTÖKULUT
Kantoneiden palkkalistoilla on lähes 250 000 henkilöä. (186 000 kokopäivätyöpaikkaa). Taulukossa julkisen puolen työpaikkaosuudet:
musta = valtio, beige = kantoninhallinto, oranssi = kunnat, vihreä = julkisoikeudelliset, harmaa = yhtiöitetyt julkiset kantoneista
Henkilöstökulut julkinen puoli CHF 50 miljardia, siitä yli puolet kantoneissa (24,5 mrd. euroa):
violetti = valtio (sis. puolustus), beige = kantonit, sininen = kunnat
Palkkataso on korkeampi Sveitsin julkisella kuin yksityisellä puolella. Ja kantonien valtuustoissa istuu erityisen paljon julkisen puolen työntekijöitä.
Samat rinnakkaiset toiminnot kantoneilla työllistää paljon väkeä. Kantonihenki jyllää, alueet ovat tapelleet toisiaan vastaan vuosisatoja, joten luottamus ja tahto yhtenäistämiseen on heikko, Sveitsin kantonit ovat vanhoja entisiä itsenäisiä valtakuntia. Toimintojen järkeistämiseksi ja julkisen velanoton torjumiseksi on kuitenkin herännyt vahvoja harmonisointipyrkimyksiä niin kantoneissa kuin valtiollakin.
Kerron aluehallintojen tehtävistä, kuinka johto valitaan sekä itsehallinnon rahoituksesta.
KANTONIEN TEHTÄVÄT
Kantoneille kuuluu talouselämän tukeminen, tuo kuuluu myös liittovaltiolle. Terveydenhoidon järjestämisvastuu. Toimiluvat, kaavoituksen valvonta, koulutarkastus, ammattikorkeat, lukiot ja toisen asteen opistot (tosin 70 % nuorista käy oppisopimuksen), kotihoidon valvonta, lastensuojelun järjestäminen, paikallisliikenteen järjestämisvastuu, vesi- energiahuolto, kantonin oma tieverkosto (valtion tieverkosto erikseen), kantonin kirkko (osassa kantoneja seurakuntien henkilöstö on kantoni henkilöstöä), metsästyksen/kalastuksen valvonta, luonnonsuojelu...
Kunnille kuuluu jätehuolto ja perusopetus, henkikirjoitus ja väestönsuojelu, kunnan kadut ja tiet, nuorisotoimi (sen järjestää yleensä kirkko), kirjastot, rakennustarkastus, kotihoidon järjestämisvastuu.
KANTONIN JOHTO
Kantoninvaltuusto ja -hallitus. Kummankin valitsee kansa suoraan, tosin valtuuston (esim Bernin kantonissa 160 valtuutettua) jäsenet valitaan listavaalilla, eli puolue määrittelee kandidaattien järjestyksen. Aluehallituksessa on 5-7 henkeä täysipäiväisesti, vain pienimmillä kantoneilla on puolipäiväinen hallitus. Hallitustoimi ei onnistu esim. kansanedustajana.
Kantoninvaltuusto kokoontuu sessioittain, noin 5 perättäistä arkipäivää kuukaudessa. He saavat kokouspalkkiot.
Kansa valitsee kantoninhallitukseen paljolti henkilön perusteella, ei niinkään puolueen. Aloitteet tulevat yleensä kantoninvaltuustolta, ja kantoninhallitus laatii asetukset, kantoninvaltuusto tyrmää usein hallituksen esitykset, kantoninhallitus ei pysty sanelemaan valtuustolle äänestystulosta etukäteen. Omat äänestäjät ovat valtuutetulle usein tärkeämmät kuin puoluekuri, eli paikkaluku/valtuustoenemmistö ei takaa asian läpimenoa valtuustossa.
Kantonien yhteistyö: vasta viime vuosina yhteistyö on tiivistynyt. Berniin on avattu kantonien talo, jossa eri kantonin hallinnon henkilöt tapaavat muiden kantonien saman alan väkeä. Yhteistyötä on mm. talouspuolella, valtionverotuksen suhteen ja koulutusasioissa. Kantonit ovat kuitenkin harvoin yksituumaisia. Jotkut niistä antavat lausuntoja lakialoitteista, mutta liittoparlamentti suhtautuu väliin penseästi puuttumiseen. Koulutusalaa on pyritty harmonisoimaan, joitakin ammattitutkintoja on hyväksytty valtakunnallisiksi. Hoitoon ei voi yleensä hakeutua toiseen kantoniin, mutta yliopistolliset sairaalat ottavat tarpeen vaatiessa potilaita muistakin kantoneista,
RAHOITUS
Kolmitasoinen verotus: kunnat, kantonit ja valtio.
Verot ja maksutulot: Pääpotin veroista kerää kantoni, ja valtiolle maksetaan vasta yli 80 000 frangin vuositulosta ja yhteisöverona. Yhteisöverot kattaa Sveitsissä 48 % koko verokertymästä. Suomessa 16 %. Yhteisövero vaihtelee kantoneittain ja on Sveitsissä keskimäärin 18 %. Henkilöverotuskin vaihtelee kantoneittain.
Alle oleva kuva kertoo, kuinka monen päivän ansio menee vuodessa ansioveronsa maksamiseen tietyssä kunnassa. Esimerkkeinä sinkku (70 päivän ansiot Neuenburgin kantonissa, 22 päivän Zugin kantonissa), pari josta 1 ansiotyössä (50 päivän ansiot Bernin kantonissa veroon), perhe jossa 1 työssä, perhe jossa 2 työssä ja eläkeläispari....
Oikeanpuolimmainen esitys kertoo veron 4-henkisen perheen 80 000 ja 150 000 frangin vuositulosta eri kantoneissa. Veron lisäksi on maksettava 4 hengen sairausvakuutukset (n. 12 000 e/vuosi) ja palkasta sotut (11-13 %).
Erilaiset verorasitukset johtuvat pääosin kantonin terveydenhuollon järjestämistavoista. Ranskankielisellä alueella verot ovat yleensä korkeammat, ne tarjoavat saksankielisiä enemmän lukiokoulutusta ja hiukan jopa kunnallisia palveluja.
Verovähennyksetkin vaihtelevat kantoneittain. Naimisissa olevan ja yksinhuoltajan lapsivähennykset ja opiskelevasta saatavat vähennykset sekä sukulaisen taloudellisesta tukemisesta saatava vähennys kantoneittain:
LIITTOVALTION OSUUS
Tasauskassasta tuloja heikoimmille kantoneille: Kantoneista lasketaan keskimääräinen bruttokansantuote ja varallisuus, ja sen alapuolelle jäävät kantonit saavat tukea keskimääräistä rikkaammilta kantoneilta. Tämä solidaarisuus on nykyisin koetuksella...
Siirrot valtiolta kantoneille: mm. asumistukien maksuun, asukeille tukea hoivakotipaikkojen maksuun.
Liittovaltion keskuspankki SNB luovuttaa osan voitostaan liittovaltiolle ja kantoneille.
Liittovaltio rahoittaa kansaneläkekassaa (AHV) arvonlisäverokertymästä ja keskuspankilta saamallaan tulolla, valtaosa kansaneläkekassan tulosta tulee työntekijöiden ja -antajien eläkemaksuina, molemmilta sama (50/50, kummaltakin 11-13 %) osuus työntekijän palkan määrästä. Ylhäällä oikealla liittovaltion kuluerät. Vaikka koulutus on pääosin kantonien vastuulla, liittovaltio antaa enemmän rahaa koulutukseen ja tutkimukseen kuin maanpuolustukseen.