20.3.2013

MITÄ ON OPPISOPIMUS - SVEITSISSÄ?

Valtaosa sveitsiläismurkuista ryhtyy etsimään työpaikkaa kahdeksannella luokalla. Työnantaja tahtoo luonnollisesti valita parhaat: nuoren tulee käydä yksityisessä maksullisessa soveltuvuustestissä, työnantaja haastattelee harrastukset ja perhetaustat. Asenteet ja stereotypiat vaikuttavat: maanviljelijän pojan on melkeinpä mahdoton saada vaativa nelivuotinen oppisopimuspaikka niin moderniin kuin tietokoneasentajaksi, ja pystyisikö ansiotyössä käyvän yksinhuoltajaäidin tytär oppimaan yhtään mitään ammattia?

Saksalainen arvostettu televisiokanava 3Sat kertoi 4. helmikuuta dokumentissaan, että Saksassa keskiluokka näkee koulutuksen olevan tärkein resurssi: keskiluokka tahtoo jälkikasvulleen lukiokoulutuksen vaikka yksityisesti, välttääkseen lastensa menon oppisopimukselle. Yksityiskoulua käy nyt joka viides saksalaisnuori, jotta ovi aukeaisi arvostettuun korkeakouluopiskeluun.

Saksan ja Sveitsin oppivelvollisuuskouluissa ei ole ns. valtakunnallisia kokeita ja yhteisvalinta on tuntematon, puuttuuhan liittovaltiossa yhtenäinen opetussuunnitelmakin. Opettajat päättävät osavaltiosta riippuen joko neljännellä tai kuudennella luokalla, kuka oppilaista lähtee lukioon tai kansalais- tai oppikouluun. Kansalaiskoulusta on tarkoitus mennä oppisopimukselle, Sveitsissä myös oppikoulusta, sillä elinkeinoelämä tahtoo valtaosan ikäluokasta läpikäyvän oppisopimuksen.

Sveitsin elinkeinoelämäjärjestön taulukoista selviää, mitä työnantaja nettoaa oppisopimuksista. Jopa viimevuosina luotu, koulussa heikosti menestyneille tarkoitettu kaksivuotinenkin koulutus tuo voittoja työnantajalle: suurimmillaan autonrenkaidenvaihtajien, vähittäismyyjien/-myyjättärien ja varastomiesten kouluttamisessa, siis kapea-alaisen ammatin opettamisesta. Kolmevuotinenkaan oppisopimus ei anna korkeakoulukypsyyttä, vaan nuoren täytyy tehdä neljäs vuosi voidakseen jatkaa ammattikorkeaan. Vain kolmasosalla sveitsiläisnuorista on edes periaatteessa mahdollisuus edetä kolmannen asteen opintoihin, juuri oppisopimusten takia. Ammattikorkean käy vain kymmenesosa sveitsiläisnuorista, ja heistä valtaosa on miespuolisia.

Sveitsissäkin perustetaan lisää yksityiskouluja. Vanhemmat tahtovat lapsilleen kilpailukykyisen yleissivistyksen aina kansainvälistyvämmässä maailmassa, keskiajalta periytyvän oppipoikakohtalon sijaan. Viime vuosina lukiolaisten määrä onkin noussut viidennekseen ikäluokasta, vaikkei yhteiskunta ole lisännyt lukiopaikkoja. Sveitsissä ei ole yhtenäistä ylioppilaskoetta. 3Sat-kanavan mukaan yksityisen koulutuksen laatu heittelee Saksassa ja yksityinen opetus lisää epätasa-arvoa ja ennakkoluuloja yhteiskunnassa. "Samalla kun keskiluokka maksaa itsensä kipeäksi uskossa että rahalla saa hyviä opettajia, keskiluokka eristäytyy yhteiskunnan koulutustarjontaan ja poliitikkoihin pettyneenä." 3Sat tosin väläytti, että keskiluokan köyhdyttäminen näin yksityisen sektorin palvelumaksuilla olisi tarkoitushakuista.

Joka neljäs oppisopimussuhde keskeytyy Sveitsissä, osoittaa tuore yliopistotutkimus (Freiburgin yliopisto), vaikka oppisopimukseen karsitaan jyvät akanoista. Tosin yliopisto-opinnotkin keskeytyvät useammin kuin Suomessa. Kaikille ei riitä oppisopimuspaikkaa, eivätkä kaikki nuoret kykene oppisopimukseen. Mikä taas on elinkeinoelämän etuus, ilmoitti yrittäjäjärjestön puheenjohtaja viitisen vuotta sitten, jolloin oli huutava oppisopimuspaikkapula. Usean nuoren on vaikea sopeutua työelämään 15-16-vuotiaana, perustaidoissa saattaa olla puutteita, eikä ammattitoivekaan ole selvä. Keskeyttänyttä nuorta uhkaa leimautuminen. Aikuisväestöstä n. 20 % puuttuu toisen asteen tutkinto, ja aikuiskoulutussysteemi on Sveitsissä lapsenkengissä. Nuoret kouluttamattomat kilpailevat satojen tuhansien laittomasti maassa oleskelevien kanssa samoista matalapalkkatöistä.

Viime vuonna Sveitsissä toimeentulotuen saajista puolet oli alle 25-vuotiaita. Nuorisotyöttömyys on kasvanut huolestuttavasti, eikä se näy kokonaisuudessaan tilastoissa. Toisaalta korkeaa koulutusta vaativassa tehtävässä on aina useammin ulkomaalaislähtöinen; yliopisto-opettajista yli puolet on ulkomaalaisia, samoin pörssiyhtiöiden johtajista – mutta Sveitsi keikkuu maailmankuulujen sveitsiläisten kilpailukykytilastojen kärjessä. On huutava pula mm. sairaanhoitajista ja insinööreistä – juuri ammattikorkeakoulutuksen vähäisyyden vuoksi.

Vuonna 2006 sveitsiläiset päättivät kansanäänestyksessä harvinaisen suurella enemmistöllä, että tulee liittovaltion koulu-uudistus, johon kuuluu suomalaistyyliset osaamismittaus ja yhdenmukaisuus jatkokoulutuksen ja korkeamman koulutuksen mahdollistamiseksi tasapuolisesti koko maassa. Vaikka kansanäänestyksen tulos on pakottava, tuon lain suunnittelu on hukkunut jonnekin talouden ja politiikan eturistiriitoihin.

Suomi on pärjännyt kilpailukykyvertailussa paljolti Pisa-oppimisvertailun tulosten, korkeasti koulutettujen määrän ja vähäisen korruption ansiosta eikä suurella rahalla. Nyt elinkeinoelämä ja eräät poliitikot vakuuttelevat, että Saksa ja Sveitsi olisivat pitäneet nuorisotyöttömyytensä kurissa oppisopimussysteemillä. Kreikassa ja Ranskassakin tosin tiedetään, että mikään koulutus ei enää estä työttömyyttä. Peruskoulu istutettiin Suomessa ensin kokeiluna pohjoiseen, ja nyt vaikuttaa että koulutuksen yhdenvertaisuutta kumoava koulutuskokeilu aloitetaan juuri pohjoisen nuorilla.