"Olisi mahtavaa jos meillekin saataisiin maakuntien verokilpailu",

sanoi pääministeri Juha Sipilä (kesällä 2016 MTV:n ohjelmassa, haastateltavana yhdessä Anne Bernerin kanssa).

Maakuntien/kantonien verokilpailu Kun maakunnalla verotusoikeus. Yrityksillä mahdollisuus siirtyä niille edullisimmalle alueelle ja kilpailuttaa verotuksensa maakuntien/itsehallintoalueiden hallituksilla tai vero-osastoilla. Nk. veroshoppailua. Ja maakunnat laskevat kilvan yhteisöveronsa tasoa vetääkseen yrityksiä tai pitääkseen alueensa yritykset.

Sveitsin vähäväkiset kantonit pystyvät tarjoamaan alhaista yhteisöveroprosenttia ja yrityskohtaista verotusta, mutta suurilla kantoneilla on enemmän julkisen rahan tarvetta sote-puolen vuoksi, on yliopisto ja yliopiston sairaala... Pienet kantonit ostavat sairaalapalvelut suuremmilta kantoneilta tarpeen mukaan.

Maiden välinen verokilpailu Luonnistuu hyvin kun maat liittovaltioita eli maakunnilla/osavaltioissa verotusoikeus, tai kun valtion verovastaava myöntää ulkomaalaiselle yritykselle erityisverotuksen.

Sveitsi tarjoaa kantonien verotusoikeuden kautta alhaista verotusta ulkomaisille firmoille, mistä Sveitsi on saanut moitteita EU:lta ja OECD:lta. Kyseessä on usein vain yrityksen pääkonttori Sveitsissä, ja yritys maksaa vain vähän tai ei lainkaan veroja varsinaisessa toimintamaassaan. Samaa veroshoppailu-mahdollisuutta myös EU-maat tarjoavat ulkomaisille yrityksille. Maat laskevat kilvan yhteisöveronsa tasoa "kilpailukyvyn nimissä".

Kun liittovaltion johto sopii verosopimuksen ulkomaan kanssa kuten Sveitsi, jää osavaltioille päätösvalta verotukseensa ja mahdollisuus tarjota edelleen yrityskohtaista verotusta eli alhaisempaa verotusta ulkomaisille yrityksille.

Suomessa yhteisöverot muodostavat n. 16 % kokonaisverokertymästä (Veronmaksajain keskusliitto 2016). Suomessa eläkeläisiltä perittävät verot muodostavat 17 % kokonaisverokertymästä. Suomessa vaikuttaa olevan paljon heikosti tuottavia yrityksiä tai hulppeat verovähennysmahdollisuudet.

Sijoittumisedut esim. EU tarjoaa investointitukia tai -lahjoja sen alueelle sijoittuville EU:n ulkopuolisille yrityksille. Noin nykyisin sveitsiläisfirmalle maksetaan puolet sen investoinnista EU-maassa kuten Saksassa, kun se investoi siellä toimintaansa, ja Suomi maksaa puolet kiinalaisten Suomeen perustaman biosellutehtaan tai kaivoksen investointikuluista. Noin tuollainen investointi on edullisempi ulkomaiselle kuin kotimaiselle yritykselle.

Veroparatiisi-lista Sveitsin hallitus on reagoinut veroparatiisimoitteisiin ja musta lista -uhkaan ensin sopimalla maidenvälisiä verosopimuksia ja viime vuonna laatimalla yritysverouudistuksen, jolla ilmoitti tasoittavansa ulkomaisten ja kotimaisten yritysten verokohtelua. Tuo esitys USR III ei kuitenkaan tullut hyväksyttyä pakollisessa kansanäänestyksessä 2017.

Tuo "USR III" esitti, että kotimaistenkin yritysten verotusta lasketaan, niin ettei Sveitsiä voi moittia veroeduista ulkomaisille yrityksille. Tuolloin vuosi sitten yhteisövero oli keskimäärin 21 %. Liittohallitus vakuutti USR III:n vaikutuksen olevan "vain" 3 miljardia frangia ja jakavansa valtion tulonsiirtoja kantoneille yhteisöveron korvaukseksi. Uudistuksella olisivat hyötyneet erityisesti sveitsiläiset suuryritykset, joilla menee entuudestaan hyvin, ja kantoneilla olisi ollut edelleen mahdollisuus tarjota edullisempaa verotusta ulkomaisille yrityksille. Kantonit ja kenties liittovaltiokin olisivat joutuneet kiristämään henkilöverotusta, joten kansa ei hyväksynyt "verouudistusta". Tuosta kantonit ovat laskeneet yhteisöverojaan, keskiarvo on 17,7 %. Ja liittohallitus syyttää kansaa EU:n kireästä suhtautumisesta, että EU:lle jäi käsitys, kuten EU ilmoittaakin; ettei Sveitsi tee yhteistyötä ulkomaisille yrityksille myönnettävien veroetujen suhteen. Niin EU asetti Sveitsin harmaalle listalle joulukuussa 2017.

Nyt liittohallitus laatii uutta yritysverouudistusta, hyvin samanlaista kuin USR III, mutta lisäksi nyt kansalle esitetään porkkanaksi lapsilisien korotusta. Lapsilisät maksaa kantoni.... Liittohallitus painostaa kansaa uhaten, että kilpailukyky menee ja työpaikat häipyvät ulkomaisten firmojen maastapaolla, jollei yritysveron laskua noin 14 prosenttiin hyväksytä. Toisaalta jo 21 % yhteisövero sai Sveitsiin lukemattomia ulkomaisia yrityksiä niin, etteivät ne löytäneet sveitsiläistä työvoimaa vaan toivat työvoiman naapurimaista ja kauempaakin. Ulkomaisen työperäisen maahanmuuton supistuminen ei juurikaan haittaa sveitsiläisiä, ovathan he äänestäneetkin sitä rajoittavan kansanaloitteen puolesta jo vuonna 2014.... (katso kohta Ulkomaalaiset).

.Veroedut ulkomaisille henkilöille Sveitsissä

30.11.2014 oli äänestys "Loppu miljonäärien veroeduille"-kansanaloitteesta, eli ulkomaalaisten asukkaiden verotuksen normalisoimisesta. Maan johto varoitti, että Sveitsin vetovoimaisuus suuryritysten sijaintipaikkana heikkenisi ja verotulot vähenisivät, jos aloite menee läpi kansanäänestyksessä. Aloitteen vastustajat ilmoittivat, että ulkomaalaisten yksityishenkilöiden veroeduilla ei ole suurta negatiivista merkitystä taloudelle eikä Sveitsi saa moitteita ulkomailta henkilöverotuksen vuoksi.

Käytännön mukaan ulkomaalainen maksaa verona sveitsiläiset asumiskulunsa viisinkertaisina. Omistusasunnolle arvioidaan vuokra, joka olisi asumiskulua. Tuollaista veroa maksoi myös Ingvar Kamprad, eikä hän päästänyt verotarkastajia tutkimaan taloaan, mutta sai Sveitsistä Ruotsiin muuttaessaan jokunen vuosi sitten talostaan sen arvoksi ilmoittamamaansa summaa paljon suuremman myyntihinnan. Hän puolustautui, että oli remontoinut taloaan viime vuosina eikä joutunut maksamaan lisäveroa. Arvioidaan, että yksityishenkilön verosopimus kantonin kanssa tuo henkilölle etua vasta noin puolen miljoonan frangin tuloilla.

Sveitsiläisille hyvin ansaitseville saattavat ulkomaalaisten verosopimukset kantonin kanssa olla karvas pala. Sveitsiläiselle veroprogressio saattaa nousta huippuunsa jo 145 000 frangin vuosituloilla (aviopari), mutta Zürichin kantonissa vasta 354 000 frangin vuositulolla. Silloin Zürichissä maksimivero on 40 %, Zugissa 22,7 %, Sveitsin keskiarvo 34,5 % (taulukko). Vero on nettotulosta (brutto - sotut 11-13 %, korkokulut, tulonhankkimiskulut= brutto), ja veron lisäksi nettotulosta maksetaan talouden sairausvakuutukset.