TUPLASTI MAKSUHELVETTI

otsikoi BernerZeitung vuonna 2016 sveitsiläisten terveydenhuollon kustannuksista.

Sveitsissä terveydenhuolto maksaa 9 200 euroa/asukas/vuosi. Suurimman osan tuosta maksaa asiakas/potilas itse, asiakasmaksuina ja yksityisinä sairausvakuutusmaksuina. Yhteiskunnan varoista Sveitsissä maksetaan 1/3, mikä on maailman matalimpia osuuksia, jopa USA:ssa yhteiskunta satsaa enemmän. Siis tuplamaksu: itse ja veroina.

Sveitsi tullut tiensä päähän terveydenhoidon hinnassa, tähän systeemiin ei ole enää rikkaana pidetyllä Sveitsilläkään varaa. Laaja rinnakkaistarjonta - yksityisellä puolella ei ole päivystystoimintaa, joten julkinen hoitaa sen aluesairaaloissa sekä yliopistonsairaaloissa - tarkoittaa suurta sairaalamäärää ja henkilöstöpulaa, yksityisellä puolella ylihoitamista ja tarpeettomia lähetteitä ja leikkauksia, jotka kompensoidaan kassasta ja yhteiskunnan varoista. Sairauskassamaksut nousevat vuosittain n. 4,5 % eli paljon enemmän kuin kuluttajaindeksi ja inflaatio. Sairaalat pitävät potilaita turhaan yliaikaa osastoilla, koska hoitovuorokausista laskuttaminen on kannattavaa. Nyt maksupaineissa kantonit vaativat, että tietyt leikkaukset ja hoidot on tehtävä päiväkirurgisina ilman yöpymistä (noinhan toimitaan Suomessakin nyky-sotessa). Liittovaltiotasolla sosiaaliministeri vaatii systeemiin suuria muutoksia juuri valtavien kulujen takia, jotain on tehtävä ja pian. "Henkilökunnan palkkojen lasku vain pahentaa ongelmaa", "Ulkomainen hoitohenkilöstö ei pysty kattamaan tarvetta", "Aputyövoima korvaa laadukkaat hoitajat", "16 prosentilla sveitsiläisistä ei ole varaa hammashoitoon", kirjoittavat sveitsiläislehdet päivittäin.

"Lainmuutos välttämätön", otsikoi Handelszeitung 15.2.2018. "Kantonien valta johti tehottomuuteen ja läpinäkyvyyden katoamiseen."

Kerron maakunnan/kantonin terveydenhoidon järjestämisvastuusta ja sen hinnasta Sveitsissä asukas, itsehallintoalue ja valtio -kolmiossa.

Jokaiselle tulee hankki yksityinen sairausvakuutus Koska sairastaminen kävi niin kalliiksi 1990-luvun alussa että kunnat joutuivat maksamaan sosiaalitukena kuntalaistensa sairaanhoitokuluja, liittovaltiossa säädettiin 1996 pakko ottaa yksityinen sairausvakuutus. Hoitoon ei pääse ilman yksityistä sairausvakuutusta. Sairausvakuutus on henkilökohtainen.

Maakuntasysteemissä sairausvakuutuksen ja hoidon hinta vaihtelee kantoneittain. Sairausvakuutusfirmoja on n. 57 kappaletta, kullakin on eri vakuutustaksat kunkin kantonin asukkaille. Asuinpaikkashoppailua esiintyy sairausvakuutuksen ja verotuksen erilaisuuden vuoksi, liikenneyhteydethän ovat hyvät.

Terveydenhuollon kokonaishinta Sveitsissä on 88 miljardia frangia, euroissa 80 mrd. = 9 200 euroa/asukas/vuosi. Suomessa koko sosiaali- ja terveydenhuollon hinta on 3 000 e/asukas/vuosi 2017. Ainakaan Sveitsin maakuntavetoisesta mallista ei kannata ottaa mallia.

ASUKKAAN KANNALTA

Pakollisen sairausvakuutuksen kuukausihinta on kantonista riippuen 320-520 euroa ja lapselle tuosta puolet. Naisille hinta on korkeampi kuin miehille (synnytysmahdollisuus...). Nelihenkinen perhe maksaa sairausvakuutuksistaan siis ainakin 1 020 euroa joka kuukausi, joissain kantoneissa siis enemmän. Lisäksi asiakas maksaa toimenpiteistä ja lääkärikäynneistä 10 % omavastuuosuutena, vakuutus kattaa 90 %. Vakuutus alkaa korvata kun omavastuu 300 frangia/vuosi on tullut täyteen.

Hammashoitoa ei korvaa lapsillekaan mikään vakuutus. Neuvoloita ei ole. Esim. hampaiden oikaisuhoidon hinta on 12 000-22 000 euroa, joka maksetaan omasta pussista.

Sairaalasynnytyksen hinnaksi tulee 10 000-30 000 e, normaalisti sujunut lonkkanivelleikkaus n. 30 000 e, lastenlääkärillä käynti rokotusta varten 60-120 e. Noista siis omavastuu on 10 %. Lääkkeet ovat Sveitsissä maailman kalleimpia, viitehinnat puuttuvat vaikka vakuutus korvaa 90 %.

Koska sairausvakuutus on kantonikohtainen, kansalainen voi käydä hoidossa VAIN kotikantonissaan. Erikoislääkärille tulee olla yleensä lähete. Noin toimii sveitsiläinen VALINNANVAPAUS.

Toki voi hoidattaa toisessa kantonissa jos oli vakuutusta hankkiessaan täysin terve, niin että sai ostettua vakuutuksen lisävakuutuksen, joka oikeuttaa sairausvakuutuskorvaukseen toisessa kantonissa saadusta hoidosta. Tai voi maksaa toisessa kantonissa hoidon täysin omasta pussistaan.

Laskutus: Asiakas saa laskun hoitolaitokselta kotiinsa, hän tarkistaa laskun ja lähettää sen maksettavaksi sairausvakuutukseensa, joka sitten lähettää laskun omavastuuosuudesta asiakkaalle. Asiakas maksaa 10 %. Lopun jakavat keskenään sairausvakuutus ja kantoni. Nuo laskut risteilevät kirjekuorissa.... Jokainen palveluntuottaja laskuttaa asiakasta itse ja itsehallintoaluekohtaisin taksoin.

Tukea vähävaraisille: Kaikilla ei ole varaa maksaa omaa pakollista sairausvakuutustaan Sveitsissäkään. Pakollisuutta säädettäessä kuitenkin päätettiin, että jos sairausvakuutus vie kotitalouden tuloista enemmän kuin 8 %, kantonilla on velvollisuus korvata ylimenevä summa kotitaloudelle. Raha tulee valtiolta. Nykyisin tuota tukea saa 27 % asukkaista. Vaikka Sveitsissä kotitalouden mediaanitulo on 8 800 euroa. Siis puolisoiden yhteenlaskettu tulo, Sveitsissähän on puolisoiden yhteisverotus. Muutamassa kantonissa minimipalkaksi on määritelty n. 3750 e, mutta sillä rahalla ei perhettä elätetä eikä makseta pakollista sairausvakuutusta. Keskimäärin pakollinen sairausvakuutus vie siis n. kymmenyksen pienituloisen henkilön palkasta.

Kuvassa sairausvakuutusalennuksen vaikutus eri kantonien kalleimman sairausvakuutuksen alueilla, hinta vaihtelee myös kantonin sisällä eri maksupiirien välillä, systeemi on yksi sillisalaatti:

Sveitsiläinen sairausvakuutus vastaa tasaveroa, eli rikkaat ja köyhimmät maksavat saman summan.

Mahdollisuus kikkailla: Pakollisen sairausvakuutuksensa vuosiomavastuun voi nostaa 2 000 frangiin (normaalisti 300 frangia), jolloin kuukausimaksu on huomattavasti pienempi. Omavastuun 300 frangia voi aktivoida vuoden alussa, jos tuntee tarvitsevansa hoitoa. Noin pystyy olla osallistumatta täysmääräisesti kassan kollegiaaliseen ylläpitoon vuosikausien ajan. Jos tuntee olevansa terve ja tarvitsee lääkäriä korkeintaan vain pari kertaa vuodessa jolloin 300 frangia ei tulisi kuitenkaan täyteen.....

MAAKUNNAN/KANTONIN KANNALTA

Koska ruhtinaskunta verotti, se määräsi alueensa palvelutason. Henkilöverotuksen pääpotti menee Sveitsissä kantonille, kunnissa on hyvin vähän palkattua väkeä ja julkisia palveluja. Pääosa terveydenhoidosta on yksityistä. Kuva kertoo, kuinka lääkärimäärä on lisääntynyt ja hinta 2,5 kertaistunut sitten pakollisen sairausvakuutuksen.

Sveitsin julkisen ja yksityisen puolen terveyden- ja sosiaalihuollossa työskentelee yhteensä 620 000 henkilöä, suurin osa yksityisellä puolella. Tuo on enemmän kuin Suomessa julkisen puolen koko työntekijämäärä (kunnissa ja valtiolla) yhteensä, lisäksi Sveitsissä on lukematon määrä kantonin virkamiehiä (tiedot: Sveitsin liittovaltion admin.ch-tilastot). Sveitsissä on lisäksi yksityisen sairausvakuutussektorin väki, jota ei lasketa terveydenhoidon kuluihin mutta tulee epäsuoraan asiakkaiden kuluksi.

Sveitsissä terveydenhuollon kuluista verovaroin katettava osuus on pienin maailmassa. Kuvan luvut vuodelta 2014, kokonaiskuluina CHF 71 miljardia (nyt euroissa 80 mrd.)

Suurin maksaja ovat asiakkaiden kassat ja omavastuut, yhteiskunta (Staat) n. 1/3, josta kantonit 14 mrd. v 2014, ja yritykset maksavat henkilöstövakuutuksistaan (vihreä) Työterveyshuoltoa ei tunneta.

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon YHTEISHINTA vuonna 2017 oli n. 19 miljardia euroa, VAIN 3 000 e/asukas, Sveitsissä pelkän terveydenhuollon hinta on 9 200 e/asiakas/vuosi (CHF 88 mrd./ 8,4 milj. asukasta).

Sairausvakuutusten hinnat ovat nousseet n. 4,5 % vuosittain ja nousevat edelleen. Arvioidaan, että vuonna 2020 sairausvakuutusmaksut vievät 15 % sveitsiläiskotitalouden tuloista. Noin kantonit maksavat aina enemmän kompensaatiota 8 % ylittävistä osuuksista.

Suomessa Yle:n radio-ohjelmassa 2016 Terveystalon ja Mehiläisen johtajat totesivat: kun hoidon hinta uuden soten myötä sitten nousee, voi ottaa yksityisen sairausvakuutuksen.

Sveitsissä on siis julkisia aluesairaaloita ja lukematon määrä yksityissairaaloita. Kantonien sairaaloita on ollut kilpailusäännösten takia yhtiöitettävä. Niin maaseutusairaaloita on suljettava kannattamattomina. Tilalle, usein samoihin tiloihin, on perustettu yksityissairaaloita. Leikkaustoimintaa saa pitää yllä vapaasti, ja ongelmana ovat turhaan tehdyt leikkaukset. Tosin nykyisin kantoneissa on esitetty rajoitusta, että leikkaustoimintaa saa harjoittaa jos tiettyä leikkausta tehdään vähintään 6 kappaletta vuodessa, jotta laatu säilyisi. Henkilökuntapula onkin huutava. Suomessa tuoksi leikkausminimiksi sote:ssa tulee JULKISEN puolen sairaaloille 600 kappaletta, yksityissairaaloille minimimäärää ei "laatukriteereiden täyttymiseksi" aseteta.

Yksi ammattiryhmä ottaa suuren hyödyn tilanteesta:

Sveitsissä terveydenhoidon laatu on vain keskitasoa, ja leikkauksissa mm. jää ylimääräisiä esineitä leikatun potilaan vartaloon 5 kertaa useammin kuin OECD:ssä keskimäärin.

Sairaalat ottavat potilaita yksityislääkärin lähetteellä. Sairaalat tahtovat majoittaa potilasta pitkään, se tietää rahaa. Kantoni maksaa sairaalapäivästä noin puolet ja sairausvakuutus toisen puolen. Nyt kantonit painostavat sairaaloita hoitamaan potilaita enemmän poliklinikkapotilaina.

Suomessa ei ole vielä huutavaa, kaikkien vajaakäytössä olevien klinikoiden valmiustilasta aiheutuvaa henkilöstöpulaa. Sveitsin terveydenhoitoalan väestä 45 % on ulkomaalaisia. Lääkäreille ei ole kielitaitovaatimusta, muutoin tulisi tosi lääkäripula...

LIITTOVALTIO

Valtionveroa maksavat yli n. 70 000 euroa ansaitsevat kotitaloudet. Yhteisöverojen osuus kokonaisverokertymästä (3 tasoa) Sveitsissä on 48 %, Suomessa 16 %. Sosiaali- ja terveydenhoito on ylivoimaisesti suurin valtionkin menoreikä.

Valtio tilittää kantoneille vähävaraisten sairausvakuutuksen maksuun kompensoinnit, n. 4,5 mrd euroina. Sosiaalipuolen kuluja kuten asumistukia katetaan valtion kassasta. Vanhusten hoivakotiasumista tuetaan kansaneläkekassasta lisäosina. Sitä saavien vanhusten määrä on kasvussa. Kuukausi vanhainkodissa maksaa keskimäärin CHF 8 800 (8 000 e), lisämaksu menee sairaanhoidon palveluista. Hoiva-asumisessa omavastuu on kantonista riippuen 80-110 e/vuorokausi, sairaanhoitoa korvaa oma sairausvakuutus, omavastuu 10 %. Enemmistö sveitsiläisistä vanhainkotipaikoista on amerikkalaisten sijoittajien omistuksessa. Kansaneläkkeen suuruus on 2 000-3 000 euroa, riippuen työvuosista. Työeläke kertyy vasta yli 19 000 euron suuruisesta vuosipalkasta.

Sveitsissä ei tunneta eutanasiaa, sillä lääkäriliitot vastustavat sitä. Mutta on maksullinen itsemurha-apu. Yksityiset myyvät sitä vanhuksille myös vanhainkoteihin. Lain mukaan itsemurha-apu ei saa olla maksullista, mutta liittohallitus ei ole halunnut mm. naapurimaiden pyynnöistä huolimatta lähteä rajoittamaan itsemurha-apua. Vanhustenhoito tulee niin kalliiksi.

Sveitsin hyvinvointia takaa keskuspankin kulta- ja valuuttavaranto. Vuonna 2017 SNB teki yli CHF 52 miljardia voittoa. Yleensä 4-5 miljardia jaetaan liittovaltiolle, kansaneläkekassaan ja kantoneille. Samanlaista vaurautta Suomella ei ole.

EU:N VAIKUTUS, SISÄMARKKINAT JA SOTE

"Yksikään EU-jäsenmaa ei saa tästä poikkeuksia", sanoi Donald Tusk maaliskuussa 2018.

Sveitsi luetaan kahdenkeskisten sopimusten vuoksi vapaakauppa-alueeseen. Sopimuksen mukaan tulee poistaa esteet ja kilpailunrajoitukset. Markkinoiden toimimisen takia yhteiskunta ei saa osallistua liiketoimintaan eikä tukea yhteismarkkinoilla toimivia yrityksiä.

Sveitsin kantonien tulisi lopettaa julkiset sairaalat, omat kantoninpankit, olla tukematta julkista liikennettä ja myydä osakkuutensa energiayhtiöissä. Suuri depatti tuosta on alkamassa Sveitsissä. Vastustus tulee olemaan tiukkaa ja luo kansanäänestyksiä.